|
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa, mutta syd?¤meen vain j?¤?¤ niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.
Sateen alle kastuttiin, kun vene saapui laituriin. Kauan suunniteltuaan taas kaikki valuu hukkaan. Sille nauroit kuitenkin sait hymyilem?¤?¤n minutkin. Tuo hetki takaa vuosien - kuin eilinen.
Koivut rantatielle kaartuen ja tammet puiston hiljaisen tunsit annoit nimetkin, jotka muistan viel?¤kin. Kesti kauan ymm?¤rt?¤?¤, vaikken hyv?¤ksynytk?¤?¤n. Ei kukaan yksin pit?¤?¤ saa - hyv?¤?¤ haltiaa.
Nyt viel?¤ muistoja vaan paljon mahtuu maailmaan, Vaan syd?¤meen vaan j?¤?¤ ne jotka tekee kipe?¤?¤.
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa, mutta syd?¤meen vain j?¤?¤ niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.
Muistoja vain. M?¤ joka hetki enemm?¤n mietin onko totta h?¤n Vai pelkk?¤?¤ kangastusta vaan - vain haavekuvaa. Vastausta kuitenkaan en siihen saanut milloinkaan.
Nuo hetket takaa vuosien vain mulle kertoo sen, ett?¤ muistoja vaan paljon mahtuu maailmaan vaan syd?¤meen vain j?¤?¤, ne jotka tekee kipe?¤?¤.
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa, mutta syd?¤meen vain j?¤?¤ niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.
Nyt viel?¤ muistoja vaan, paljon mahtuu maailmaan vaan syd?¤meen vain j?¤?¤ ne jotka tekee kipe?¤?¤.
Niin on muistoja vaan kai monta miljoonaa, mutta syd?¤meen vain j?¤?¤ niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.
Muistoja vain. Muistoja vain.
|