Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta syd?¤meen vain j?¤?¤
niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.

Sateen alle kastuttiin,
kun vene saapui laituriin.
Kauan suunniteltuaan
taas kaikki valuu hukkaan.
Sille nauroit kuitenkin
sait hymyilem?¤?¤n minutkin.
Tuo hetki takaa vuosien - kuin eilinen.

Koivut rantatielle kaartuen
ja tammet puiston hiljaisen
tunsit annoit nimetkin,
jotka muistan viel?¤kin.
Kesti kauan ymm?¤rt?¤?¤,
vaikken hyv?¤ksynytk?¤?¤n.
Ei kukaan yksin pit?¤?¤ saa - hyv?¤?¤ haltiaa.

Nyt viel?¤ muistoja vaan
paljon mahtuu maailmaan,
Vaan syd?¤meen vaan j?¤?¤
ne jotka tekee kipe?¤?¤.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta syd?¤meen vain j?¤?¤
niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.

Muistoja vain.
M?¤ joka hetki enemm?¤n
mietin onko totta h?¤n
Vai pelkk?¤?¤ kangastusta vaan - vain haavekuvaa.
Vastausta kuitenkaan
en siihen saanut milloinkaan.

Nuo hetket takaa vuosien
vain mulle kertoo sen,
ett?¤ muistoja vaan
paljon mahtuu maailmaan
vaan syd?¤meen vain j?¤?¤,
ne jotka tekee kipe?¤?¤.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta syd?¤meen vain j?¤?¤
niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.

Nyt viel?¤ muistoja vaan,
paljon mahtuu maailmaan
vaan syd?¤meen vain j?¤?¤
ne jotka tekee kipe?¤?¤.

Niin on muistoja vaan
kai monta miljoonaa,
mutta syd?¤meen vain j?¤?¤
niist?¤ raskaimmat n?¤?¤.

Muistoja vain.
Muistoja vain.