san. kalle ahola
s?¤v. kie von hertzen & ahola
olitte kummatkin seitsem?¤ntoista
kun l??ysitte sen suuren kultaisen avaimen
tuntuu kuin siit?¤ ikuisuus olisi
vaikka vain viisi vuotta kulunut on
harmaahiuksinen portinvartija hymyili teille ja kumarsi syv?¤?¤n
hopeisen portin takana odotti kaupunki jolla on jumalan kasvot
jokaisen sekunnin mukana muuttuvat muistot
menneet puheet ja asiat
pienest?¤ pussista kauneutta pulittaa saa s?¤killisen rumuutta
ootteko n?¤hneet jo tarpeeksi uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ei tarvita rahaa, ei loitsujakaan, se kultainen avain on aika
ei tarvita karttaa, ei kompassia, hopeinen portti on mukananne
ja se harmaahiuksinen portinvartija lahjottavissa on avaimella
jos vain l??yd?¤tte sen n?¤iden vuosien j?¤lkeen
n?¤iden vuosien, jotka hioivat s?¤rm?¤t, repiv?¤t siivet
n?¤iden vuosien jotka kovalla k?¤dell?¤
kouluttivat itsep?¤isi?¤ oppilaitaan
kunhan kuluu viisi vuotta palaatte takaisin kaupunkiin
jolla on jumalan kasvot
ootteko n?¤hneet liikaa uskoaksenne todeksi kaupungin
jonne sovitte palaavanne vanhoina ja viisaina kymmenen vuoden kuluttua
ei tarvita karttaa, ei kompassia...